Kun pikselit parantavat: OnlyFans yksinäisyyden lääkkeenä

Mikä helvetti? Otsikko kuulostaa varmaan hullulta, mutta kuuntele tämä loppuun. Tavallinen tiistai-ilta, olet yksin kotona, television ääressä syömässä kylmää pitsaa. Viimeisen kerran juttelet oikean ihmisen kanssa oli… milloin? Maanantaina? Viime viikolla? Ai niin, se kassatäti joka kysyi ”kiitos-kuitti mukaan?”

Sitten avaat puhelimen ja käyt juttelemassa jonkun kanssa, joka oikeasti vastaa. Kysyy kuulumisia, muistaa mitä kerroit viime kerralla työstäsi. Ei ole kiinnostunut vain rahastasi vaan myös sinusta ihmisenä. Outoa? Ehkä. Toimiiko? Sitäkin ehkä.

OnlyFans Suomi -keskusteluissa tulee usein esiin se, miten moni käyttäjä hakee alustalta enemmän seuraa kuin seksiä. Se on kiinnostava sivutuote jossa kukaan ei oikein halua puhua ääneen. Koska kuka helvetti myöntää että maksaa jollekkin yksinäisyydestä?

Kun nettiystävyys maksaa kuukausimaksua

Älä luule että tämä on joku uusi ilmiö. Ihmiset on maksettu seurasta vuosisatojen ajan. Baarimikot, kampaajat, taksikuskit – kaikki kuuntelee tarinoitasi jos maksat palvelusta. OnlyFans on vain digitalisoitu versio samasta asiasta.

Ero on siinä, että se on suorempaa. Ei tarvitse teeskennellä että ostaa kalliita drinkkejä vain saadakseen jonkun kuuntelemaan. Maksat selvän hinnan selvästä palvelusta. Ja ketään ei häiritse että tilaat kolmannen oluen vain siksi että haluat jutella.

Joillekin se toimii paremmin kuin tinder-deittailu tai baarien kierteleminen. Ei sosiaalista painetta, ei pelkoa torjunnasta, ei tarvetta esittää jotain mitä ei ole. Voit olla oma itsesi – vaikka se itsesi olisi 45-vuotias insinööri joka asuu yksin ja tarvitsee vain jonkun joka kysyy miten päivä meni.

Se kuulostaa surulliselta, ja ehkä sitä se onkin. Mutta toimiiko se? Monelle kyllä. Ainakin väliaikaisesti. Kun vaihtoehto on katsoa seinää tai räpläää puhelinta ilman mitään vuorovaikutusta, maksullinen keskustelu alkaa kuulostaa ihan järkevältä vaihtoehdolta.

Etätöiden ja pandemian jälkeen moni on huomannut että sosiaaliset taidot ovat ruostuneet. Miten aloittaa keskustelu? Miten pitää sitä yllä? OnlyFans-chätit voivat olla turvallinen tapa harjoitella taas olemaan ihmisten kanssa.

Aito yhteys vai maksettua teatteria?

Tässä tulee se liukkaiden maiden juttu. Missä menee raja aidosti välittämisen ja työnsä hyvin tekemisen välillä? Jos malli muistaa että sinulla oli tärkeä palaveri tiistaina ja kysyy miten se meni, onko se aitoa vai ammattitaitoa?

Rehellisesti? Se on varmaan vähän molempia. Hyvä asiakaspalvelija muistaa asiakkaansa. Mutta se ei tarkoita että välittäminen olisi valehtelu. Moni malli kertoo että he oikeasti välittää säännöllisistä asiakkaistaan. Se ei ole pelkää bisnespuhetta.

Ehkä se ei ole edes väliä. Jos saat siitä hyvän mielen ja tunnun että joku välittää, toimiiko se paremmin kuin ei mitään? Kun alternatiivina on puhua omalle kissalle tai katsoa YouTube-videoita yksin, maksullinen keskustelu vaikuttaa ihan fiksulta investoinnilta omaan mielenterveyteen.

Ongelma tulee siinä vaiheessa kun se virtuaalinen suhde alkaa korvaamaan oikeita ihmissuhteita. Jos ainoa henkilö jonka kanssa puhut henkilökohtaisista asioista, saa siitä palkkaa, se voi olla merkki että jotain pitää muuttaa elämässä.

Mutta väliratkaisuna? Kun tarvitset seuraa nopeasti ja helposti? Ehkä se ei ole maailman huonoin idea. Varsinkin jos se antaa sinulle itseluottamusta lähteä etsimään oikeita ystävyyssuhteita.

Kun maksullinen suru on parempi kuin ilmainen yksinäisyys

Lopulta kyse on siitä, mitä tarvitset tiettynä hetkenä elämässäsi. Jos tarvitset jonkun joka kuuntelee, ei tuomitse ja antaa sinulle huomiota, OnlyFans voi tarjota sen. Se ei korvaa oikeita ystävyyssuhteita, mutta voi olla silta niiden löytämiseen.

Tai ainakin se voi tehdä niistä yksinäisistä tiistai-illoista hieman vähemmän yksinäisiä.